tiistai 30. maaliskuuta 2010

Lisää virtaa!

Altakasteluruukkujen loppuessa pitää olla innovatiivinen ja rakentaa niitä lisää. Tai käydä taas Prismassa. Itse päätin jättää Prisman tällä kertaa väliin ja väsätä passiivihydron Battery-tölkistä.

Tässä rakennusohjeet vaihe vaiheelta: 1) osta tölkki Batterya, 2) juo tölkki tyhjäksi, 3) leikkaa tölkin kansiosa pois esim. saksilla tai purkinavaajalla, 4) puhkaise tölkin pohjaan ja alimpaan kolmannekseen useita reikiä (riittävän isoja että chilin vesijuuretkin mahtuvat tunkemaan niistä ulos mutta tarpeeksi pieniä ettei kasvatusalusta puske ulos tölkistä), 5) laita tölkin pohjalle esim. lecasoraa tölkin kolmanneksen verran, 6) laske mieluiten tulisen chilin (itse käytin tässä Himalayan bird eye -chiliä) nuoren taimen juurakko lecasoran päälle ja täytä loput tölkistä vulkaanisella soralla niin, että kasvin lehvästö tulee sopivasti pinnan päälle ja tölkin massa samalla kasvaa (tölkki pysyy vulkaanisella soralla paremmin pystyssä vedessä kuin pelkällä kevyellä lecasoralla), 7) nosta tölkki isompaan vesitiiviiseen ulkoruukkuun, ja 8) kastele tölkin läpi kunnes ulkoruukussa veden pinta on noussut tölkin ylimpien reikien tasolle. Ja sitten eikun odottamaan, että tölkkiin alkaa syntyä uutta virtaa, joka saa chilipäälle hien pintaan...

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Story of their life - Thai-chilit

Ensimmäiset kasvattamani chilit ovat ns. thai-chilejä eli toistaiseksi tuntemattomia lajikkeita etnoruokakaupasta, ja jotka idätin pakastettujen podien siemenistä. Kaverit aloittivat maallisen taipaleensa mullassa mutta siirtyivät noin kymmensenttisinä vulkaaniseen soraan. Talvi meni rauhallisen kasvun merkeissä aika typpivoittoisessa lannoitteessa (NPK 15-9-9). Idätin siemeniä ainakin kahdesta eri myyntipakkauksesta ja kasveista tulikin sangen eri näköisiä; toiset kaksi taimea ovat pensasmaisia ja toiset kaksi tikkumaisia ja suoravartisia. Ja vaikka molempia on latvottu pariin otteeseen, nuo ominaispiirteet kasvin muodon suhteen ovat säilyneet. Molemmat lienevät kumminkin annuumeja ja itse hedelmät olivat saman näköisiä, 4-6 senttisiä kapeita, hieman käyriä, suippokärkisiä ja kypsänä voimakkaan punaisia. Ja tulisia. :)
Pensasmaiset chilit alkoivat tekemään nuppuja jo helmikuussa mutta nypin ne pois. Varsinainen kasvupyrähdys alkoi molemmilla chililajikkeilla maaliskuun alkupuolella kun kevätaurinko alkoi paistamaan ensi kertaa oikein kunnolla ja kun aloitin samalla kukituslannoituksen Puutarhan kesällä. En tiedä oliko helmikuun Root Juice -käsittelyllä mitään vaikutusta asiaan. 
Root Juicen kanssa kannattaa muuten olla varovainen eli noudattaa annosteluohjetta. Itse annoin aikamoisen OD:n thai-chileilleni: 25 ml Root Juicea viiden sijasta. Seurauksena oli lähinnä kauhea löyhkä, jonka vuoksi ruukut ja kasvatusalustat oli lopulta pakko huuhdella valuvan veden alla. No okei, kyllä ne juuretkin kasvoivat ulos sisäruukusta vesitilaan oikein kunnolla. Mutta koko touhu alkoi vaikuttamaan lähinnä joltain Incredibe Hulkin chilinkasvatusmetodilta, joten en voi suositella...
Nyt maaliskuun lopussa kaikki 4 thai-chiliäni puskevat nuppuja oikein urakalla - niiden laskeminen on jo oikeastaan käytännössä mahdotonta, yhteismäärä on varmasti pitkälti toisella sadalla. Ensimmäisen kukan aukenemista odotellaan siis lajimäärityksen varmistamiseksi - ensi viikolla toivottavasti…


13.10.2009 juuri itäneenä
7.12.2009 vulkaaniseen soraan siirrettynä


pensasmainen thai.chili 14.1.2010

tikkumainen thai-chili 14.1.2010

pensasmainen thai-chili 24.3.2010
tikkumainen thai-chili 24.3.2010

nuppuja pukkaa 24.3.2010

tiistai 23. maaliskuuta 2010

PART IV - Germinating

Ostamieni siementen idätys alkoi tammikuussa C. Galapagoensella ja Inca Red Dropilla (Capsicum Baccatum), jotka laitoin Bauhausista ostettuihin turvenappeihin itämään. Incoista 1. siemen itikin istutuskelpoiseksi jo 14.1, toinen 20.1. ja kolmas 22.1. Idätys tapahtui noin 29 asteessa kylpyhuoneen lattialämmityksen lämmössä. Itämiprosentiksi muodostui 75. Idettyään Incat pääsivät suoraan vulkaaniseen soraan isoon altakasteluruukkuun, jossa on 2 litran vesitila. Hieman itseänikin epäilytti miten idut sopeutuisivat vulkaaniseen soraan, ja ennen kaikkea miten ne saisivat riittävästi vettä alussa kun juuret ovat vielä lähes mitättömät ”tuntosarvet” ja vesi aika kaukana ruukun vesitilassa. Aikani asiaa pähkittyäni keksin ratkaisun; ”purin” turvenapit joissa siemenet itivät ja otin niistä kookoskuituverkon, jolla turvenapit pysyvät kasassa, talteen. Sitten tein tuosta kookoskuituverkosta ”vedenjohtimen”, jonka ”istutin” altakasteluruukkuun pystysuuntaan siten, että alaosa on aika syvällä kosteammassa sorassa. Itse chilinidun puolestaan istutin sitten kookoskuidun yläosaan. Näin chili saa heti alussa riittävästi vettä, jonka kookoskuitu nostaa sille kapillaarisesti alempaa kosteasta sorasta. Hetken päästä chili kasvattaa itselleen jo riittävän juuriston ja hakee veden itsekseen soran kosteudesta. Kookoskuidun palanen voi lopuksi jäädä soraan ”kuolleena” materiaalina. Systeemi tuntui toimivan ja kaikki Incat jäivät henkiin ja voivat edelleen enemmän kuin hyvin. Talouspaperi ei muuten toimi vedenjohtimena yhtä hyvin kuin kookoskuitu vaan imee huonossa tapauksessa itseensä esim. lannoitteesta yliannoksen ja tappaa nuoren idun.
C.Galapagoensen kohtalo ei sen sijaan ollut yhtä auvoinen kuin Incoilla. Idätys alkoi turvenapeissa 11.1.2010, lämpötila sama 29 astetta kuin Incoillakin. Kuukauden vikana päivänä kyllästyin odottamaan ja vaihdoin idätysalustaa Chilivaarinkin käyttämään kelluvaan talouspaperiin. 6 viikon kuluttua tästä siemenet olivat jo tummuneet aivan ruskeiksi ja tuomitsin ne mädäntyneiksi ja roskiin. Amatööri ei siis pystynyt luomaan Galapagos-saarilla tapahtuneen evoluution edellyttämiä itämisolosuhteita kylpyhuoneeseen… :) Ehkä joku toinen kerta yritän näitä villichilejä uudestaan, saa nähdä.
Seuraavaksi 19. tammikuuta pääsivät kelluvalle talouspaperille ”Himalayan bird eye” -siemenet, kuten ne ristin, jotka kaivoin esiin Ranskasta ostamastani vuorisuolasekoituksesta, sekä Fataliilta tilatut C04409 (C.Chinense) 20.1. ja Aji Cristal 27.1. Nämä kaikki idätin suoraan duunissa etten joudu helmikuun pakkasissa roudaamaan ituja kotoa töihin. Tämä asetti uusia haasteita idätykselle, sillä töissä ei ollut lattialämmitystä käytössä :) vaan lämpötilaksi sain vain noin 23-25 astetta patterin viereisellä pöydällä. 
Nepalilaiset siemenet itivät 31.1.-5.2. välisenä aikana melko hyvällä prosentilla - edes makaaminen kuivattuna vuorisuolan seassa kaupan myyntipakkauksessa ei ollut hävittänyt näiden siemenien elinvoimaa! Myös C04409 iti suhteellisen nopeasti, ensimmäinen siemen 4.2. ja toinen 15.2. eli noin kolmessa viikossa.
Aji Cristal sen sijaan osoittautui vaikeammaksi tapaukseksi. Reilun 3 viikon jälkeen mitään ei ollut tapahtunut kolmelle kostealla talouspaperilla makaavalle siemenelle vaikka olivat muovikelmun alla kosteassa. Chilifoorumilta luin sitten jonkun muun chilin kasvattajan vastaavasta ongelmasta Aji Cristalin kanssa, johon tämä kasvattaja oli löytänyt apua lämpötilan selvästä nostamisesta. Otin siis härkää sarvista ja nostin idätyskupin pöytälampun kuuman virtamuuntajan päälle (+55-65 astetta), jolloin sain lämpötilan nousemaan talouspaperin pinnalla nopeasti yli 30 asteen. Ei mennyt kuin pari päivää ja 1. siemen iti! Aji Cristal näytti siis tarvitsevan selvästi korkeamman idätyslämpötilan kuin muut idättämäni chilit. Ei ehkä tilastollisesti merkitsevä aineisto vielä mutta näppituntuma kuitenkin. ;)
Lopuksi laitoin vielä Fataliilta saamiani yllätyssiemeniä itämään muutaman erilaisen, pari ”oranssihattuista” ja yhden pienen tavallisen näköisen. En tiedä mitä chilejä niistä itää mutta sittenhän se nähdään… Tietääköhän muuten joku minkä chilin siemenellä on sellainen kirkkaan oranssin värinen heltta siinä kohtaa siementä, mistä itu puskee aikanaan ulos? Idätys alkoi kelluvalla talouspaperilla lämpöä hohkaavan pöytävalon muuntajan vieressä 12.2. ja 2 ensimmäistä siementä iti 17.2. mennessä ja kaikki kolme oli lopulta ruukutettu viikon 8 alussa.
Alla kuva yhdestä itäneestä ja vulkaaniseen soraan kasvamaan siirretystä Inca Red Dropista, joka tyylikkäästi laski siemenensä kuoren sirkkalehtiensä väliin ikään kuin tribuutiksi omalle itämiselleen. Runollista.



maanantai 22. maaliskuuta 2010

PART III - Passive hydroponics

Aloittavan chilinkasvattajan pitää päättää monenlaista asiaa, joista kasvatusalusta (eli multa vai jotain muuta) ja ruukkutyyppi (tavallinen, altakastelu jne.) ovat ehkä olennaisimpia itse lajikkeen ja kasvupaikan valinnan kanssa. Itselleni oli selvää alusta lähtien, että pääasiallinen kasvatuspaikka tulisi olemaan työhuoneen eteläinen ikkunalauta, johon kesäisin porottaa aurinko oikein kunnolla. Chililajikkeetkin oli jo päätetty, joten seuraavaksi piti päättää kasvatusalusta ja ruukkutyyppi. Koska chilit kasvaisivat pääasiassa työpaikalla (vain yksi chili kotona), altakasteluruukku kiinnosti eniten helppohoitoisena, ts. huolto- eli kasteluväli olisi mahdollisimman pitkä ja kestäisi viikonloppujen ja lyhyen poissaolojen yli. 
Altakasteluruukuissa on vaan valitettavasti valinnanvaraa lohduttaman vähän. Kaupoissa on pääasiassa kahta mallia, 1) Orthexin Pauliina, joka ei ole optimaalinen koska vesitila ei ole erillinen eikä huuhdeltavissa jos ruukussa on multaa, tulee lannoitettua vahingossa liikaa jne., ja 2) Orthexin Mimosa, joka on hyvä erillisine vesituloineen muttei sekään kovin tyylikäs ja puuttuu monien kauppojen valikoimasta jostain kumman syystä. Parempi kuin Pauliina joka tapauksessa. Lisäksi jos ymmärtää, niin jostain erikoispuutarhakaupoista voi ostaa reiällisiä sisäruukkuja, jotka voi laittaa minkä tahansa muun ulkoruukun sisään ja rakentaa siten ”oma altakasteluruukku”. Tai sitten voi metsästää Lechuzan tyylikkäitä altakasteluruukkuja, joita on tosin vaikea saada mistään (itse löysin lopulta www.decoflower.fi:stä). Sellaisen  kiiltävän valkoisen ikkunalautamallin vaimokin hyväksyi yhden kappaleen kotiin. :) Siihen pääsivät kolme itänyttä Inca Red Dropin tainta. Töihin ostin kaiken kaikkiaan kaksi Pauliinaa, joista lemppasin sisukset pois ja laitoin tilalle eri valmistajan reiälliset sisäruukut, ja 6 Mimosa-ruukkua. 
Kasvatusalusta onkin mielenkiintoisempi juttu. Mullasta en pidä kovin paljoa koska se tuppaa homehtumaan helposti. Etenkin koska olin laittanut ensimmäiset thai-chilin siemenet itämään suoraan altakasteluruukkuun ja multa piti pitää jatkuvasti kosteana. Lechuzan ruukkuja tutkiessani löysin valmistajan svuilta maininnan Lechuza-pon -nimisestä vulkaanisesta sorasta, jota seuraa jokaisen Lechuzan altakasteluruukun mukana pieni määrä ruukun salaojitusta varten. Soraa kehuttiin hyvän kapillariteetin omaavaksi (nostaa siis hyvin vettä altakasteluruukussa kasvin juurille) ja koska sora oli valmiiksi lannoitettukin vähintään puoleksi vuodeksi (NPK 15-9-9), mietin miksi en täyttäisi koko ruukkua tuolla vulkaanisella soralla ja unohda mullalla pelleilyn kokonaan. Ja näin teinkin.
Altakasteluruukku yhdistettynä vulkaaniseen soraan on mielestäni erinomainen yhdistelmä. Sora on käytännössä steriiliä, joten ei enää hometta eikä sammalta. Eivätkä mitkään tuhohyönteiset pesi siinä. Vulkaaninen sora on lisäksi painavempaa kuin esim. lecasora, joka kelluu vedessä. Vulkaaninen sora ei siis kellu vaikka vedenpinta olisi altakasteluruukussa korkeallakin vaan tukee hyvin kasvia. Lisäksi se pystyy varastoimaan huokosiinsa 40 % vettä, jota kasvi voi juurillaan hyödyntää sen jälkeen, jos vesi ruukusta pääsee loppumaan. Eikä tavara ole lohduttoman kallistakaan ainakaan sisäkäytössä, 12 litraa maksaa pari kymppiä. No joo, kyllähän tässä tulee chileille hintaa mutta tämähän onkin harrastus, ei elinkeino...
Päädyin siis melko huomaamattani ns. passiiviseen vesiviljelyyn. Eli chilit kasvavat vulkaanisessa sorassa altakasteluruukuissa ja kasvattavat täten itselleen ns. vesijuuret, joilla ottavat vettä ja ravinteita suoraan kasteluvedestä. Lannoitus tapahtuu sorassa olevan kestolannoitteen sekä kasteluveteen liuotettavien lisälannoitteiden avulla. Todella helppoa, siistiä ja kasvitkin tuntuvat tykkäävän. Ja vulkaaninen sora kaiken lisäksi tasoittaa kasteluveden ph:n niin, ettei edes siitä tarvitse murehtia. Ei edes vuosien käytön jälkeen, vulkaaninen sora on käytännössä ikuista. Suosittelen kaikille jos helppohoitoinen vesiviljely kiinnostaa, mullan kanssa leikkiminen ei kiinnosta, ja et ole vielä valmis siirtymään ilmapumppu-, vesikierto- tai sumustussysteemeihin, jotka vaativat sähkövirtaa ja kaikenlaisia letkuja ja systeemejä. Alla kuvia nuorista Inca Red Dropeista Lechuzan ikkunalautaruukussa ja vulkaanisessa sorassa.


perjantai 19. maaliskuuta 2010

PART II - Shopping seeds

Chilinkasvatuksen perusohjeita netistä etsiessäni törmäsin nopeasti suomalaisiin vaikuttajiin, Fataliin jne. ja opin myös, että ei hitto, chilejähän on vaikka minkälaisia. Kaikki eivät siis olekaan sellaisia suippoja, vähän käyriä punaisia thai-chilejä tai Habaneroja! Eli ei muuta kuin lisää siemeniä tilaamaan Fataliilta.
Tilaukseen mahtuivat mukaan mm. Inca Red Drop, Aji Cristal, C04409 (C.Chinense) ja C.Galapagoense (niin kuin amis saisi sellaisia idätettyä…;). Aji Cristalista tiesin kyseessä olevan sangen hyvän makuinen chili kun olin vähän aikaisemmin ostanut Fataliin tuorechilipaketin Kampin K-marketista, muut valitsin Fataliin kuvausten perusteella hyvän makuisia chilejä toivoen. Galapagoense otettiin mukaan extrahaasteena. Sillä sellaisiahan aina tarvitaan. :) Kaupan päälle tuli Fataliilta myös surprise chili -setti ja omasta kaapista löytyi vielä lisäksi Ranskasta viime kesänä ostettua Himalayan pink -vuorisuolaa, johon oli valmiiksi sekoitettu kuivattuja erittäin tulisia ja hyvin pieniä, ilmeisesti nepalilaisia bird eye chilejä. Pakko oli kaivaa niistäkin siemeniä esiin ja kokeilla josko ”vanha suola heräisi vielä henkiin”.
Mutta ennen kuin päästiin idättämään uusia siemeniä, piti ensin hieman optimoida kasvualustaa. Lisää aiheesta seuraavassa osassa. Stay tuned.

torstai 18. maaliskuuta 2010

PART I - The beginning


Aloitan tämän chiliblogin kertomalla taannehtivasti palasissa hieman taustoja ”harrastuksestani” ja mitä on tapahtunut tähän mennessä. Kaikki alkoi oikeastaan työkaveristani, joka viereisessä huoneessa on kasvatellut chilejä jo useita vuosia. Viime syksynä hänellä oli satokausi parhaimmillaan ja punaisia chilejä kaksi isohkoa puskaa täynnä. Myös aina lounaalla työpaikan ruokalassa kaveri pilkkoi omia palkojaan melkein ruokaan kuin ruokaan. Siinä sitten heräsi omakin kiinnostus eli josko saisi itsekin noita chilejä kasvateltua - tuliset ruoat kun ovat itsellekin aina maistuneet (intialaiset, thai-ruoat jne.). Toki ostettuja chilejä on pakkasessa ollut ruokakäyttöä varten jo vuosia. Viime vuoden syyskuussa sitten rapsutin Hakaniemessä sijaitsevasta thai-ruokakaupasta ostamistani ja pakastamistani parista eri anonyymista thaichilistä siemenet pöydälle ja siitä eikun suoraan multaan. Eikä mennyt kauaakaan kun ”chilihulluus” iski…
Sitä ennen kuitenkin hieman kärvisteltiin, olihan ajankohta ”hieman myöhäinen” kasvatuksen aloittamiselle ja pienissä altakasteluruukuissa muhiva kosteus toi nopeasti ikävän näköistä valkoista ja vihreää hometta mullan pintaan. Siemenistä iti kuitenkin muutama parissa viikossa, jonka jälkeen kävi nopeasti selväksi, että jotain lisävaloakin pitäisi järjestää työpaikan ikkunalaudalle – tämä tapahtui sitten 11W työpöytäloistevalaisimen muodossa. Ihan perusaloitus siis…jatkossa sitten jo enemmän "säätöäkin".