Ihme on tapahtunut

Pieneksi ihmeeksi voi kutsua sitä, että nyt parina vuotena yrittämäni C. Galapagoense iti ja jopa parin lajille tyypillisen karvaisen idun voimalla. Homma otti itse asiassa vain tasan kuukauden ja yllättävää oli myös se, että itäneet siement olivat hyvin eri näköisiä. Toinen tummui aika nopeasti kivivillakuutioon jouduttuaan mutta toinen pysyi vaaleana. Ajettelin jo tuomita tummuneen "mädäntyneeksi" mutta toisin kävi. Värin tummuminen ei myöskään siis liittynyt siemenen normaaliin itämisprosessiin koska toinen itänyt siemen pysyi vaaleana koko prosessin ajan. Katsotaan nyt miten CG:n käy eli pärjääkö se pelkkään lecasoraan perustuvassa passiivihydrossa.

lecasorasta se pienikin ponnistaa...

Kasvua kasvua!

Maaliskuu tekee tuloaan auringon kera ja chilit ovat hyvässä kasvussa. Jopa liian hyvässä; viime vuotista Aji Cristalia oli pakko leikata matalammaksi kun se kasvatti useita uusia, reilusti yli puolimetrisiä honteloita pystyversoja, joilla ei olisi ollut mitään toivoa pysyä pystyssä tulevien podien painon kanssa. Nuppuja oli jo nimittäin melko paljon. Aina sääli leikata alas nupullisia latvoja mutta minkäs teet.

Lupasin myös vertailla tänä vuonna kasvualustoja mutta hieman vaikeaahan se on kun eri ruukuissa on eri lajikkeita. Lajikohtaiset erot kasvunopeudessa kun ylittävät erot kasvualustoissa, ainakin jos vettä ja ravinteita on riittävästi. Multaan istutettu Aji Amarillo tuntuu viihtyvän vallan mainosti mutta ei toki pärjää vulkaanisessa sorassa oleilevan Jalapeno Herculeksen herkulesmaiselle kasvuvauhdille (ks. kuva alla, kasvit 2 kk ikäisiä).



Toistaiseksi tuntemattomat Rocotot viihtyvät samoin hyvin vulkaanisessa sorassa (lecasoralla päällystettynä). Niistä toinen päätti kuitenkin haarautua itsekseen kun taas toinen ei. Siten yksilökohtaisetkin erot muodostuvat tässä tekijäksi; haarautuva jäänee lyhyemmäksi mutta kehittynee nopeammin leveämmäksi (ero korkeudessa nyt noin 5 senttiä, ei näy kuvasta).

Selvin lajikohtainen ero muodostuu kahden eri annuumin välille; Rawit ja tuntematon thai-chili kisaavat molemmat pelkässä lecasorassa (passiivihydroja siis nämä kaikki) mutta Rawit jää auttamattomasti sisarestaan jälkeen. Kokoeroa on nyt reilun kuukauden kasvuaikana tullut jo sen verran, että toinen on tuplaten isompi.

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että vulkaaninen sora on kuitenkin parempi alusta kuin pelkkä lecasora. En tiedä onko vulkaanisen soran parempi veden varastoimiskyky ja ph-neutraalisuus avaintekijöinä tässä vai mikä. Mutta mutu-tuntumalla vulkaaninen sora päihittää passiivihydrossa sekä lecasoran että turvemullan. Kaikissa näyttäisi kuitenkin chili kasvavan...Puutarhan kesällä ja vedellä.

Kasvatusalustoja ja reseptejä

Tänä vuonna paitsi testataan uusia chililajikkeita, myös vertaillaan erilaisia kasvatusalustoja. Esimerkiksi Jalapeno Hercules ja tuntematon Pubescens (rocoto) pääsivät passiivihydroon vulkaaniseen soraan, Aji Amarillo yrttimultaan altakasteluruukkuun, ja Rawit sekä ainakin toistaiseksi tuntematon isohko thai-chili tulevat idettyään pääsemään passiivihydroon pelkkään lecasoraan. Bako Localit homehtuivat kelluvalle talouspaperille, joten niitä ei tänä vuonna nähtäne lainkaan. Jokin kontaminaatio siis vaivasi siemeniä.

Alustojen suhteen arvioitavia tekijöitä ovat ainakin kasvunopeus, kasvin tukevuus, kastelutiheys, satoisuus ja mahdollisten haittojen ilmeneminen (homeet ja ötökät). Oletuksena ph-neutraali vulkaaninen sora olisi näistä paras kasvualusta mutta katsotaan muodostuuko merkittäviä eroja käytännössä. Lannoitteena käytän kaikille Puutarhan kesää, joka toimii testatusti hyvin chililannoitteena.

ps. Äskettäin on ilmestynyt ilmeisesti ensimmäinen suomenkielinen chilireseptikirja: Pirullisen kuuma chilikirja - pakko oli heti tilata Suomalaisesta, pika-arvostelu kirjasta tulossa lähipäivinä...

Hyvän maun tavoittelua

Kauteen 2011 mennään niin sanotusti maun perässä eli uusilta lajikkeilta edellytetään hyvää sopivuutta ruoanlaittoon. Idätykseen ovat päässeet jo Aji Amarillo, Jalapeno Hercules, Rocoto sekä mieto Bako Local. Näistä Jalapeno Hercules oli nopein itäjä ja se kasvattelee jo toista lehtipariaan muiden vielä ihmetellessä idätysalustalla.

Jonossa idätykseen on menossa vielä lisäksi Rawit, oiva ruoanlaittochili mm. thairuokiin sekä italialaisen keittiön tulistamiseen, sekä tuntematon isohko pitkäpalkoinen chili, jonka bongasin eräästä etnoruokakaupasta. Sen kaltaiset chilit sopivat kuivatettuina monesti esim. thaityyppisen paistetun riisin kanssa. Itävyys on sitten toinen juttu mutta aika hyvin kaupoistakin ostetut kuivatetut chilit ovat lähteneet itämään, prosentilla kun ei ole siinä touhussa mitään merkitystä.

Tänä vuonna on tarkoitus kokeilla myös ulkokasvatusta ihan muutamalla taimella puutarhassa Espoossa. Sinne pääsevistä lajikkeista ei ole vielä päätöstä syntynyt, eri lajikkeiden siemeniä on kaapissa runsaasti tarjolla... Mutta eiköhän tuokin pian selviä. Pakastin on täynnä thaichilejä, joten tänä vuonna kokeillaan joka tapauksessa pääasiassa jotain muuta.

Vuoden 2010 satoa

Vuosi 2010 meni hujauksessa ja huhtikuussa syntynyt poika vei enimmän ajan cliliblogin päivitykseltä. Satoa silti syntyi vaikka monet chilit ottivatkin iskua isyys- ja kesälomien aikana. Seuraavassa pieni kollaasi vuoden 2010 saavutuksista.

Ilmeisesti Black Scorpion Tongue, tuli Fataliin yllätyspussukasta..

Black Scorpion Tonguen raaka podi, kypsä on kirkkaan punainen.

Aji Cristal tuotti parisenkymmentä tällaista isoa podia,
erinomaisia grillattuna tai pannulla paistattuna esim. kanan kera.
Melkein kuoli kuivuuteen kesähelteissä mutta lähti uuteen nousuun
sen jälkeen kun leikkasin sen 5 sentin mittaiseksi rangaksi. 

"Tikkumainen thai-chilini" tuotti hyvin satoa läpi kesän ja syksyn,
ehkä noin 50 podia.

Tässä edellisen annuumin kukka.

Yllätyspussukan toinen tuttavuus, ilmeisesti Chinense, isolehtinen ja ryppyinen. Tuotti muutaman isohkon ruskean podin, aivan Chocolate Habaneron näköisen muttei kovin tulisen (ei pistävä polte mutta hikoilutti kyllä ;). Lajike tuntematon ainakin minulle.

Inca Red Dropin kaunis pienehkö kukka.

Inca Red Drop tuotti hyvin satoa, ehkä
50-60 podia sekin. Miellyttävän
makuisia ja tulisia, hyvä lajike.

"Pensasmainen thai-chili" tuotti myös hyvin,
ehkä noin 60-70 podia.

"Pensasmaisen thai-chilin" kukka eroaa kukaltaan "tikkumaisesta thai-chilistä: ponnet ovat täysin mustat.

Loppusaldona molemmat "thai-chilit" kuolivat mystisesti ja yhtäkkiä joulukuussa, Inca Red Dropit menehtyivät jo kesäloman aikana kuivuuteen. Iso tuntematon chinense pudotti sekin lehtensä joulukuussa ja "talvehtii" nyt pelkkänä leikattuna rankana. Sen sijaan Aji Cristal pohottaa menemään uutta versoa näin talvellakin eikä ole edes ikkunalaudalla - sitkä sissi. Black Scorpion Tongue kuivatti toisen pääoksansa sekin joulukuussa mutta toinen ranka on vielä hengissä - ehkä talven yli selvitään..? Eksoottisin chilini, pienipodinen mutta oman makuaistini asteikolla huipputulinen Chinense jostain Himalajan rinteiltä (ilmeisesti...) tuotti mahtipontiset 3 kpl noin senttimetrin mittaista ohutta hieman käyrää podia ja on edelleen hengissä. Ehkä tänä vuonna sato on runsaampi niukemmalla lannoituksella, chinenset eivät ilmeisesti pidä yhtä ravinteikkaasta menosta kuin annuumit ja baccatumit. Tämän chilin maku on ihan omaa luokkaansa; hieman teräksinen, ohut mutta samalla kuumottava polte, jonka kokemiseen ei tarvita kuin juuri silmin havaittava hitunen kuivattua podia.