Ihme on tapahtunut

Pieneksi ihmeeksi voi kutsua sitä, että nyt parina vuotena yrittämäni C. Galapagoense iti ja jopa parin lajille tyypillisen karvaisen idun voimalla. Homma otti itse asiassa vain tasan kuukauden ja yllättävää oli myös se, että itäneet siement olivat hyvin eri näköisiä. Toinen tummui aika nopeasti kivivillakuutioon jouduttuaan mutta toinen pysyi vaaleana. Ajettelin jo tuomita tummuneen "mädäntyneeksi" mutta toisin kävi. Värin tummuminen ei myöskään siis liittynyt siemenen normaaliin itämisprosessiin koska toinen itänyt siemen pysyi vaaleana koko prosessin ajan. Katsotaan nyt miten CG:n käy eli pärjääkö se pelkkään lecasoraan perustuvassa passiivihydrossa.

lecasorasta se pienikin ponnistaa...

Kasvua kasvua!

Maaliskuu tekee tuloaan auringon kera ja chilit ovat hyvässä kasvussa. Jopa liian hyvässä; viime vuotista Aji Cristalia oli pakko leikata matalammaksi kun se kasvatti useita uusia, reilusti yli puolimetrisiä honteloita pystyversoja, joilla ei olisi ollut mitään toivoa pysyä pystyssä tulevien podien painon kanssa. Nuppuja oli jo nimittäin melko paljon. Aina sääli leikata alas nupullisia latvoja mutta minkäs teet.

Lupasin myös vertailla tänä vuonna kasvualustoja mutta hieman vaikeaahan se on kun eri ruukuissa on eri lajikkeita. Lajikohtaiset erot kasvunopeudessa kun ylittävät erot kasvualustoissa, ainakin jos vettä ja ravinteita on riittävästi. Multaan istutettu Aji Amarillo tuntuu viihtyvän vallan mainosti mutta ei toki pärjää vulkaanisessa sorassa oleilevan Jalapeno Herculeksen herkulesmaiselle kasvuvauhdille (ks. kuva alla, kasvit 2 kk ikäisiä).



Toistaiseksi tuntemattomat Rocotot viihtyvät samoin hyvin vulkaanisessa sorassa (lecasoralla päällystettynä). Niistä toinen päätti kuitenkin haarautua itsekseen kun taas toinen ei. Siten yksilökohtaisetkin erot muodostuvat tässä tekijäksi; haarautuva jäänee lyhyemmäksi mutta kehittynee nopeammin leveämmäksi (ero korkeudessa nyt noin 5 senttiä, ei näy kuvasta).

Selvin lajikohtainen ero muodostuu kahden eri annuumin välille; Rawit ja tuntematon thai-chili kisaavat molemmat pelkässä lecasorassa (passiivihydroja siis nämä kaikki) mutta Rawit jää auttamattomasti sisarestaan jälkeen. Kokoeroa on nyt reilun kuukauden kasvuaikana tullut jo sen verran, että toinen on tuplaten isompi.

Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että vulkaaninen sora on kuitenkin parempi alusta kuin pelkkä lecasora. En tiedä onko vulkaanisen soran parempi veden varastoimiskyky ja ph-neutraalisuus avaintekijöinä tässä vai mikä. Mutta mutu-tuntumalla vulkaaninen sora päihittää passiivihydrossa sekä lecasoran että turvemullan. Kaikissa näyttäisi kuitenkin chili kasvavan...Puutarhan kesällä ja vedellä.

Kasvatusalustoja ja reseptejä

Tänä vuonna paitsi testataan uusia chililajikkeita, myös vertaillaan erilaisia kasvatusalustoja. Esimerkiksi Jalapeno Hercules ja tuntematon Pubescens (rocoto) pääsivät passiivihydroon vulkaaniseen soraan, Aji Amarillo yrttimultaan altakasteluruukkuun, ja Rawit sekä ainakin toistaiseksi tuntematon isohko thai-chili tulevat idettyään pääsemään passiivihydroon pelkkään lecasoraan. Bako Localit homehtuivat kelluvalle talouspaperille, joten niitä ei tänä vuonna nähtäne lainkaan. Jokin kontaminaatio siis vaivasi siemeniä.

Alustojen suhteen arvioitavia tekijöitä ovat ainakin kasvunopeus, kasvin tukevuus, kastelutiheys, satoisuus ja mahdollisten haittojen ilmeneminen (homeet ja ötökät). Oletuksena ph-neutraali vulkaaninen sora olisi näistä paras kasvualusta mutta katsotaan muodostuuko merkittäviä eroja käytännössä. Lannoitteena käytän kaikille Puutarhan kesää, joka toimii testatusti hyvin chililannoitteena.

ps. Äskettäin on ilmestynyt ilmeisesti ensimmäinen suomenkielinen chilireseptikirja: Pirullisen kuuma chilikirja - pakko oli heti tilata Suomalaisesta, pika-arvostelu kirjasta tulossa lähipäivinä...

Hyvän maun tavoittelua

Kauteen 2011 mennään niin sanotusti maun perässä eli uusilta lajikkeilta edellytetään hyvää sopivuutta ruoanlaittoon. Idätykseen ovat päässeet jo Aji Amarillo, Jalapeno Hercules, Rocoto sekä mieto Bako Local. Näistä Jalapeno Hercules oli nopein itäjä ja se kasvattelee jo toista lehtipariaan muiden vielä ihmetellessä idätysalustalla.

Jonossa idätykseen on menossa vielä lisäksi Rawit, oiva ruoanlaittochili mm. thairuokiin sekä italialaisen keittiön tulistamiseen, sekä tuntematon isohko pitkäpalkoinen chili, jonka bongasin eräästä etnoruokakaupasta. Sen kaltaiset chilit sopivat kuivatettuina monesti esim. thaityyppisen paistetun riisin kanssa. Itävyys on sitten toinen juttu mutta aika hyvin kaupoistakin ostetut kuivatetut chilit ovat lähteneet itämään, prosentilla kun ei ole siinä touhussa mitään merkitystä.

Tänä vuonna on tarkoitus kokeilla myös ulkokasvatusta ihan muutamalla taimella puutarhassa Espoossa. Sinne pääsevistä lajikkeista ei ole vielä päätöstä syntynyt, eri lajikkeiden siemeniä on kaapissa runsaasti tarjolla... Mutta eiköhän tuokin pian selviä. Pakastin on täynnä thaichilejä, joten tänä vuonna kokeillaan joka tapauksessa pääasiassa jotain muuta.

Vuoden 2010 satoa

Vuosi 2010 meni hujauksessa ja huhtikuussa syntynyt poika vei enimmän ajan cliliblogin päivitykseltä. Satoa silti syntyi vaikka monet chilit ottivatkin iskua isyys- ja kesälomien aikana. Seuraavassa pieni kollaasi vuoden 2010 saavutuksista.

Ilmeisesti Black Scorpion Tongue, tuli Fataliin yllätyspussukasta..

Black Scorpion Tonguen raaka podi, kypsä on kirkkaan punainen.

Aji Cristal tuotti parisenkymmentä tällaista isoa podia,
erinomaisia grillattuna tai pannulla paistattuna esim. kanan kera.
Melkein kuoli kuivuuteen kesähelteissä mutta lähti uuteen nousuun
sen jälkeen kun leikkasin sen 5 sentin mittaiseksi rangaksi. 

"Tikkumainen thai-chilini" tuotti hyvin satoa läpi kesän ja syksyn,
ehkä noin 50 podia.

Tässä edellisen annuumin kukka.

Yllätyspussukan toinen tuttavuus, ilmeisesti Chinense, isolehtinen ja ryppyinen. Tuotti muutaman isohkon ruskean podin, aivan Chocolate Habaneron näköisen muttei kovin tulisen (ei pistävä polte mutta hikoilutti kyllä ;). Lajike tuntematon ainakin minulle.

Inca Red Dropin kaunis pienehkö kukka.

Inca Red Drop tuotti hyvin satoa, ehkä
50-60 podia sekin. Miellyttävän
makuisia ja tulisia, hyvä lajike.

"Pensasmainen thai-chili" tuotti myös hyvin,
ehkä noin 60-70 podia.

"Pensasmaisen thai-chilin" kukka eroaa kukaltaan "tikkumaisesta thai-chilistä: ponnet ovat täysin mustat.

Loppusaldona molemmat "thai-chilit" kuolivat mystisesti ja yhtäkkiä joulukuussa, Inca Red Dropit menehtyivät jo kesäloman aikana kuivuuteen. Iso tuntematon chinense pudotti sekin lehtensä joulukuussa ja "talvehtii" nyt pelkkänä leikattuna rankana. Sen sijaan Aji Cristal pohottaa menemään uutta versoa näin talvellakin eikä ole edes ikkunalaudalla - sitkä sissi. Black Scorpion Tongue kuivatti toisen pääoksansa sekin joulukuussa mutta toinen ranka on vielä hengissä - ehkä talven yli selvitään..? Eksoottisin chilini, pienipodinen mutta oman makuaistini asteikolla huipputulinen Chinense jostain Himalajan rinteiltä (ilmeisesti...) tuotti mahtipontiset 3 kpl noin senttimetrin mittaista ohutta hieman käyrää podia ja on edelleen hengissä. Ehkä tänä vuonna sato on runsaampi niukemmalla lannoituksella, chinenset eivät ilmeisesti pidä yhtä ravinteikkaasta menosta kuin annuumit ja baccatumit. Tämän chilin maku on ihan omaa luokkaansa; hieman teräksinen, ohut mutta samalla kuumottava polte, jonka kokemiseen ei tarvita kuin juuri silmin havaittava hitunen kuivattua podia.

Lisää virtaa!

Altakasteluruukkujen loppuessa pitää olla innovatiivinen ja rakentaa niitä lisää. Tai käydä taas Prismassa. Itse päätin jättää Prisman tällä kertaa väliin ja väsätä passiivihydron Battery-tölkistä.

Tässä rakennusohjeet vaihe vaiheelta: 1) osta tölkki Batterya, 2) juo tölkki tyhjäksi, 3) leikkaa tölkin kansiosa pois esim. saksilla tai purkinavaajalla, 4) puhkaise tölkin pohjaan ja alimpaan kolmannekseen useita reikiä (riittävän isoja että chilin vesijuuretkin mahtuvat tunkemaan niistä ulos mutta tarpeeksi pieniä ettei kasvatusalusta puske ulos tölkistä), 5) laita tölkin pohjalle esim. lecasoraa tölkin kolmanneksen verran, 6) laske mieluiten tulisen chilin (itse käytin tässä Himalayan bird eye -chiliä) nuoren taimen juurakko lecasoran päälle ja täytä loput tölkistä vulkaanisella soralla niin, että kasvin lehvästö tulee sopivasti pinnan päälle ja tölkin massa samalla kasvaa (tölkki pysyy vulkaanisella soralla paremmin pystyssä vedessä kuin pelkällä kevyellä lecasoralla), 7) nosta tölkki isompaan vesitiiviiseen ulkoruukkuun, ja 8) kastele tölkin läpi kunnes ulkoruukussa veden pinta on noussut tölkin ylimpien reikien tasolle. Ja sitten eikun odottamaan, että tölkkiin alkaa syntyä uutta virtaa, joka saa chilipäälle hien pintaan...

Story of their life - Thai-chilit

Ensimmäiset kasvattamani chilit ovat ns. thai-chilejä eli toistaiseksi tuntemattomia lajikkeita etnoruokakaupasta, ja jotka idätin pakastettujen podien siemenistä. Kaverit aloittivat maallisen taipaleensa mullassa mutta siirtyivät noin kymmensenttisinä vulkaaniseen soraan. Talvi meni rauhallisen kasvun merkeissä aika typpivoittoisessa lannoitteessa (NPK 15-9-9). Idätin siemeniä ainakin kahdesta eri myyntipakkauksesta ja kasveista tulikin sangen eri näköisiä; toiset kaksi taimea ovat pensasmaisia ja toiset kaksi tikkumaisia ja suoravartisia. Ja vaikka molempia on latvottu pariin otteeseen, nuo ominaispiirteet kasvin muodon suhteen ovat säilyneet. Molemmat lienevät kumminkin annuumeja ja itse hedelmät olivat saman näköisiä, 4-6 senttisiä kapeita, hieman käyriä, suippokärkisiä ja kypsänä voimakkaan punaisia. Ja tulisia. :)

Pensasmaiset chilit alkoivat tekemään nuppuja jo helmikuussa mutta nypin ne pois. Varsinainen kasvupyrähdys alkoi molemmilla chililajikkeilla maaliskuun alkupuolella kun kevätaurinko alkoi paistamaan ensi kertaa oikein kunnolla ja kun aloitin samalla kukituslannoituksen Puutarhan kesällä. En tiedä oliko helmikuun Root Juice -käsittelyllä mitään vaikutusta asiaan. 

Root Juicen kanssa kannattaa muuten olla varovainen eli noudattaa annosteluohjetta. Itse annoin aikamoisen OD:n thai-chileilleni: 25 ml Root Juicea viiden sijasta. Seurauksena oli lähinnä kauhea löyhkä, jonka vuoksi ruukut ja kasvatusalustat oli lopulta pakko huuhdella valuvan veden alla. No okei, kyllä ne juuretkin kasvoivat ulos sisäruukusta vesitilaan oikein kunnolla. Mutta koko touhu alkoi vaikuttamaan lähinnä joltain Incredibe Hulkin chilinkasvatusmetodilta, joten en voi suositella...

Nyt maaliskuun lopussa kaikki 4 thai-chiliäni puskevat nuppuja oikein urakalla - niiden laskeminen on jo oikeastaan käytännössä mahdotonta, yhteismäärä on varmasti pitkälti toisella sadalla. Ensimmäisen kukan aukenemista odotellaan siis lajimäärityksen varmistamiseksi - ensi viikolla toivottavasti…

13.10.2009 juuri itäneenä

7.12.2009 vulkaaniseen soraan siirrettynä

pensasmainen thai.chili 14.1.2010

tikkumainen thai-chili 14.1.2010

pensasmainen thai-chili 24.3.2010

tikkumainen thai-chili 24.3.2010

nuppuja pukkaa 24.3.2010