Kasvatusalustoja ja reseptejä

Tänä vuonna paitsi testataan uusia chililajikkeita, myös vertaillaan erilaisia kasvatusalustoja. Esimerkiksi Jalapeno Hercules ja tuntematon Pubescens (rocoto) pääsivät passiivihydroon vulkaaniseen soraan, Aji Amarillo yrttimultaan altakasteluruukkuun, ja Rawit sekä ainakin toistaiseksi tuntematon isohko thai-chili tulevat idettyään pääsemään passiivihydroon pelkkään lecasoraan. Bako Localit homehtuivat kelluvalle talouspaperille, joten niitä ei tänä vuonna nähtäne lainkaan. Jokin kontaminaatio siis vaivasi siemeniä.

Alustojen suhteen arvioitavia tekijöitä ovat ainakin kasvunopeus, kasvin tukevuus, kastelutiheys, satoisuus ja mahdollisten haittojen ilmeneminen (homeet ja ötökät). Oletuksena ph-neutraali vulkaaninen sora olisi näistä paras kasvualusta mutta katsotaan muodostuuko merkittäviä eroja käytännössä. Lannoitteena käytän kaikille Puutarhan kesää, joka toimii testatusti hyvin chililannoitteena.

ps. Äskettäin on ilmestynyt ilmeisesti ensimmäinen suomenkielinen chilireseptikirja: Pirullisen kuuma chilikirja - pakko oli heti tilata Suomalaisesta, pika-arvostelu kirjasta tulossa lähipäivinä...

Hyvän maun tavoittelua

Kauteen 2011 mennään niin sanotusti maun perässä eli uusilta lajikkeilta edellytetään hyvää sopivuutta ruoanlaittoon. Idätykseen ovat päässeet jo Aji Amarillo, Jalapeno Hercules, Rocoto sekä mieto Bako Local. Näistä Jalapeno Hercules oli nopein itäjä ja se kasvattelee jo toista lehtipariaan muiden vielä ihmetellessä idätysalustalla.

Jonossa idätykseen on menossa vielä lisäksi Rawit, oiva ruoanlaittochili mm. thairuokiin sekä italialaisen keittiön tulistamiseen, sekä tuntematon isohko pitkäpalkoinen chili, jonka bongasin eräästä etnoruokakaupasta. Sen kaltaiset chilit sopivat kuivatettuina monesti esim. thaityyppisen paistetun riisin kanssa. Itävyys on sitten toinen juttu mutta aika hyvin kaupoistakin ostetut kuivatetut chilit ovat lähteneet itämään, prosentilla kun ei ole siinä touhussa mitään merkitystä.

Tänä vuonna on tarkoitus kokeilla myös ulkokasvatusta ihan muutamalla taimella puutarhassa Espoossa. Sinne pääsevistä lajikkeista ei ole vielä päätöstä syntynyt, eri lajikkeiden siemeniä on kaapissa runsaasti tarjolla... Mutta eiköhän tuokin pian selviä. Pakastin on täynnä thaichilejä, joten tänä vuonna kokeillaan joka tapauksessa pääasiassa jotain muuta.

Vuoden 2010 satoa

Vuosi 2010 meni hujauksessa ja huhtikuussa syntynyt poika vei enimmän ajan cliliblogin päivitykseltä. Satoa silti syntyi vaikka monet chilit ottivatkin iskua isyys- ja kesälomien aikana. Seuraavassa pieni kollaasi vuoden 2010 saavutuksista.

Ilmeisesti Black Scorpion Tongue, tuli Fataliin yllätyspussukasta..

Black Scorpion Tonguen raaka podi, kypsä on kirkkaan punainen.

Aji Cristal tuotti parisenkymmentä tällaista isoa podia,
erinomaisia grillattuna tai pannulla paistattuna esim. kanan kera.
Melkein kuoli kuivuuteen kesähelteissä mutta lähti uuteen nousuun
sen jälkeen kun leikkasin sen 5 sentin mittaiseksi rangaksi. 

"Tikkumainen thai-chilini" tuotti hyvin satoa läpi kesän ja syksyn,
ehkä noin 50 podia.

Tässä edellisen annuumin kukka.

Yllätyspussukan toinen tuttavuus, ilmeisesti Chinense, isolehtinen ja ryppyinen. Tuotti muutaman isohkon ruskean podin, aivan Chocolate Habaneron näköisen muttei kovin tulisen (ei pistävä polte mutta hikoilutti kyllä ;). Lajike tuntematon ainakin minulle.

Inca Red Dropin kaunis pienehkö kukka.

Inca Red Drop tuotti hyvin satoa, ehkä
50-60 podia sekin. Miellyttävän
makuisia ja tulisia, hyvä lajike.

"Pensasmainen thai-chili" tuotti myös hyvin,
ehkä noin 60-70 podia.

"Pensasmaisen thai-chilin" kukka eroaa kukaltaan "tikkumaisesta thai-chilistä: ponnet ovat täysin mustat.

Loppusaldona molemmat "thai-chilit" kuolivat mystisesti ja yhtäkkiä joulukuussa, Inca Red Dropit menehtyivät jo kesäloman aikana kuivuuteen. Iso tuntematon chinense pudotti sekin lehtensä joulukuussa ja "talvehtii" nyt pelkkänä leikattuna rankana. Sen sijaan Aji Cristal pohottaa menemään uutta versoa näin talvellakin eikä ole edes ikkunalaudalla - sitkä sissi. Black Scorpion Tongue kuivatti toisen pääoksansa sekin joulukuussa mutta toinen ranka on vielä hengissä - ehkä talven yli selvitään..? Eksoottisin chilini, pienipodinen mutta oman makuaistini asteikolla huipputulinen Chinense jostain Himalajan rinteiltä (ilmeisesti...) tuotti mahtipontiset 3 kpl noin senttimetrin mittaista ohutta hieman käyrää podia ja on edelleen hengissä. Ehkä tänä vuonna sato on runsaampi niukemmalla lannoituksella, chinenset eivät ilmeisesti pidä yhtä ravinteikkaasta menosta kuin annuumit ja baccatumit. Tämän chilin maku on ihan omaa luokkaansa; hieman teräksinen, ohut mutta samalla kuumottava polte, jonka kokemiseen ei tarvita kuin juuri silmin havaittava hitunen kuivattua podia.