Vuoden 2010 satoa

Vuosi 2010 meni hujauksessa ja huhtikuussa syntynyt poika vei enimmän ajan cliliblogin päivitykseltä. Satoa silti syntyi vaikka monet chilit ottivatkin iskua isyys- ja kesälomien aikana. Seuraavassa pieni kollaasi vuoden 2010 saavutuksista.

Ilmeisesti Black Scorpion Tongue, tuli Fataliin yllätyspussukasta..

Black Scorpion Tonguen raaka podi, kypsä on kirkkaan punainen.

Aji Cristal tuotti parisenkymmentä tällaista isoa podia,
erinomaisia grillattuna tai pannulla paistattuna esim. kanan kera.
Melkein kuoli kuivuuteen kesähelteissä mutta lähti uuteen nousuun
sen jälkeen kun leikkasin sen 5 sentin mittaiseksi rangaksi. 

"Tikkumainen thai-chilini" tuotti hyvin satoa läpi kesän ja syksyn,
ehkä noin 50 podia.

Tässä edellisen annuumin kukka.

Yllätyspussukan toinen tuttavuus, ilmeisesti Chinense, isolehtinen ja ryppyinen. Tuotti muutaman isohkon ruskean podin, aivan Chocolate Habaneron näköisen muttei kovin tulisen (ei pistävä polte mutta hikoilutti kyllä ;). Lajike tuntematon ainakin minulle.

Inca Red Dropin kaunis pienehkö kukka.

Inca Red Drop tuotti hyvin satoa, ehkä
50-60 podia sekin. Miellyttävän
makuisia ja tulisia, hyvä lajike.

"Pensasmainen thai-chili" tuotti myös hyvin,
ehkä noin 60-70 podia.

"Pensasmaisen thai-chilin" kukka eroaa kukaltaan "tikkumaisesta thai-chilistä: ponnet ovat täysin mustat.

Loppusaldona molemmat "thai-chilit" kuolivat mystisesti ja yhtäkkiä joulukuussa, Inca Red Dropit menehtyivät jo kesäloman aikana kuivuuteen. Iso tuntematon chinense pudotti sekin lehtensä joulukuussa ja "talvehtii" nyt pelkkänä leikattuna rankana. Sen sijaan Aji Cristal pohottaa menemään uutta versoa näin talvellakin eikä ole edes ikkunalaudalla - sitkä sissi. Black Scorpion Tongue kuivatti toisen pääoksansa sekin joulukuussa mutta toinen ranka on vielä hengissä - ehkä talven yli selvitään..? Eksoottisin chilini, pienipodinen mutta oman makuaistini asteikolla huipputulinen Chinense jostain Himalajan rinteiltä (ilmeisesti...) tuotti mahtipontiset 3 kpl noin senttimetrin mittaista ohutta hieman käyrää podia ja on edelleen hengissä. Ehkä tänä vuonna sato on runsaampi niukemmalla lannoituksella, chinenset eivät ilmeisesti pidä yhtä ravinteikkaasta menosta kuin annuumit ja baccatumit. Tämän chilin maku on ihan omaa luokkaansa; hieman teräksinen, ohut mutta samalla kuumottava polte, jonka kokemiseen ei tarvita kuin juuri silmin havaittava hitunen kuivattua podia.